"Opetus murhaamalla" kuvaa sitä hidasta ja tuskallista tapaa, millä ihmiset heräävät radikaalin islamin luomaan ongelmaan. Tarvittiin 3000 kuollutta herättämään amerikkalaiset, tai ainakin herättämään heistä se puoli joka on konservatiiveja. Samaten vaadittiin satoja kuolleita Balin räjähdyksessä herättämään australialaiset puolittain; Madridin hyökkäys tarvittiin espanjalaisille, ja Beslanin julmuudet venäläisille. Kaksitoista mestattua työläistä herätti nepalilaiset.
Mutta tarvittiin vain yksi kuolema herättämään monet hollantilaiset. Tosiaankin, yksi raaka tappo teki hollantilaisten herättämiseksi kenties enemmän kuin 11. syyskuuta 2001 teki amerikkalaisille.
Syy tähän perustuu uhrin henkilöllisyyteen ja rikoksen laatuun. Uhri oli Theo van Gogh, 47, tunnettu radikaalinen ajatuksen ja toiminnan vapautta kannattava henkilö, filmintekijä, televisiotuottaja, talk shown isäntä, lehtikolumnisti ja joka paikan huimailija, joka oli tunnettu myös erään Hollannin tunnetuimman taiteilijan Vincent van Goghin sukulaisena. Viime vuosina Theo keräsi huomiota kritisoimalla islamia (vuoden 2003 kirjassa Allah Knows Best ja vuoden 2004 filmissä Submission).
Hänet murhattiin klo 8.40 marraskuun 2. päivänä kotikaupungissaan Amsterdamissa, kun hän oli pyöräilemässä vilkasta katua töihin. Kun häntä ammuttiin useaan kertaan, van Gogh rukoili tappajaansa, "Älä tee sitä. Älä tee sitä. Armoa. Armoa!" Sitten tappaja pisti häntä rintaan yhdellä veitsellä ja leikkasi hänen kurkkunsa toisella, melkein irrottaen van Goghin pään.
Murhasta epäilty Mohammed Bouyeri, 26, hollantilaissyntyinen Marokon ja Hollannin kaksoiskansalainen, jätti arabian- ja hollanninkielisen viisisivuisen lehtisen kiinnitettynä veitsellä van Goghin ruumiiseen. Siinä hän uhkasi jihadilla yleisesti Länttä vastaan ("Tiedän varmasti, että sinä, oi Eurooppa, tulet tuhotuksi") sekä viittä huomattavaa Hollannin politiikan henkilöä vastaan erityisesti.
Poliisin tutkijat tajusivat nopeasti että murhaaja oli islamisti jonka he tunsivat hyvin, ja jota he olivat seuranneet vain pari viikkoa aiemmin; he myös paikansivat hänet "Hofstadgroep" –verkostoon ja syyttivät häntä ja kuutta hänen kumppaniaan "juonittelusta terroritarkoituksessa". Viranomaiset väittivät lisäksi, että näillä oli mahdollisesti yhteyksiä Takfir wa'l-Hijra ja Al Qaeda – terroristiryhmiin.
Se, että islamia kritisoiva ei-muslimi rituaalimurhattiin, koska hän taiteen keinoin ilmaisi näkemyksiään, oli ennen kokematonta ei vain Hollannissa vaan koko länsimaissa. Hollantilaisten inho tekoa kohtaan ravisteli maailman ehkä suvaitsevimman yhteiskunnan suurta hyväntahtoisuutta. Siirtolaisministeri Rita Verdonk, yksi viidestä uhatusta henkilöstä, katui julkisesti maansa pitkäaikaista välinpitämättömyyttä radikaalin islamin läsnäoloon. "Liian kauan olemme sanoneet, että meillä on monikulttuurinen yhteiskunta, ja jokainen yksinkertaisesti hyväksyisi toiset. Olimme liian lapsellisia ajatellessamme että ihmiset voisivat elää yhteiskunnassa rinta rinnan."
WD – puolueen eduskuntaryhmän johtaja Jozias van Aartsen meni pitemmälle varoittaen, että "jihad on tullut Alankomaihin, ja pieni jihadistien terroristiryhmä hyökkää maamme periaatteita vastaan. Nämä ihmiset eivät halua muuttaa yhteiskuntaamme, he haluavat tuhota sen."
Päivä murhan jälkeen 20 000 mielenosoittajaa kerääntyi tuomitsemaan murhan, ja 30 ihmistä pidätettiin vihan lietsonnasta muslimeja vastaan. Sisäministeri John Remkes ilmoitti, että hän ei voi sulkea pois levottomuuksien mahdollisuutta. "Ilmapiiri on selvästi koventunut". Hänen arvionsa osoittautui oikeaksi. Seuraavat kaksi viikkoa näkivät yli 20 tuhopolttoa ja pommihyökkäystä sekä vastahyökkäystä moskeijoihin, kirkkoihin ja muihin instituutioihin ja lisäksi joitakin huomattavia poliisioperaatioita, jotka loivat maahan vaikutelman pienimuotoisesta sisällissodasta.
Hollantilaisten asenteet muslimeita kohtaan kovenivat välittömästi ja dramaattisesti. Haastattelu totesi 40% väestöstä toivovan, ettei lähes miljoonan suuruinen muslimiväestö enää tuntisi olevansa kotonaan Alankomaissa. Kaksinkertainen määrä kannatti tiukempaa politiikkaa siirtolaisia kohtaan.
Johtava sanomalehti De Telegraaf julkaisi pääkirjoituksen, jollaista ei olisi voinut kuvitellakaan ennen van Goghin murhaa, kehottaen "hyvin julkiseen tehoiskuun äärimuslimien fanaatikkoja vastaan". Jopa vasemmiston poliitikot heräsivät ja kokivat tarpeelliseksi puhua "karuja totuuksia" siirtolaisuudesta, keskittyen muslimien suhteettoman suureen osuuteen rikollisuudessa.
Islamistinen terrorismi Lännessä tuottaa päinvastaista tulosta kuin sen tarkoitus on., koska se herättää uinuvat ihmisjoukot; lyhyesti sanottuna jihad provosoi ristiretken. Ovelampi islamistinen vihollinen ajaisi totalitaarista agendaansa mafian kaltaisella pelottelulla, ei röyhkeillä murhilla.
Mutta jos islamistit jatkavat avoimella terrorismilla, niin kovaotteinen hollantilainen vastaus toistuu kaikkialla.
