Israelilaisten pakkosiirto Gazasta

Kolumnissani "Ariel Sharon's Folly", viime viikolla, todettiin se mahdollisuus etta yli 8000 Gazassa elävää israelilaista siirretään pian heidän oman hallituksensa toimesta, väkisin jos on tarpeen. Kutsuin tätä askelta historiallisesti ennen näkemättömäksi, ja sitten haastoin lukijat nimeämään "toisen demokratian joka on väkisin siirtänyt tuhansia omia kansalaisiaan laillisista kodeistaan".

Ei ollut yllättävää, että lukijat tarttuivat haasteeseen sekä postittamalla kommentteja (kuten tässä, tässä, tässä, ja tässä) että lähettämällä sähköpostia. Heidän vastauksensa jakautuvat kolmeen pääkategoriaan:

Omaisuuden haltuunottovalta, hallituksen etuoikeus, jota oikein käytettynä sovelletaan "teiden rakentamiseen, julkisiin töihin ja vastaaviin", mutta usein väärinkäytetään tukemaan kaupallisia projekteja. Kuten kirjoittaja ilmaisee, "Amerikan valtio ja paikalliset hallitukset, tavanomaisesti väärinkäyttäessään haltuunottovaltaa, siirtävät tuhansia Amerikan kansalaisia joka vuosi. Ei aivan sama asia kuin Sharonin ehdotus tietenkään, mutta yhtä kavala hiipiessään vähitellen omistusoikeuden kimppuun". Kolme kirjoittajaa viittaa erityisesti tapauksiin missa heidan omat perheensä oli karkotettu: the Tennessee Valley Authority vv. 1933-35 pakkosiirsi tuhansia kansalaisia rakentaakseen Norrisin padon; Boston 1960-luvulla, kun satoja koteja otettiin haltuun jotta saatiin tilaa valtatielle; ja Los Angelesin projekti ostoskeskuksen rakentamiseksi. Myös Navajojen ja Hopien yhteiskäyttöalueen tapaus Arizonassa on mainittu, kuten myös haltuunottovallan käyttö Australiassa.
Japanilaisten internointi USA:ssa I1 maailmansodan aikana: USA siirsi monia Yhdysvaltain japanilaista syntyperää olevia kansalaisia laillisista kodeistaan ja pani heidät leireihin II maailmansodan aikana.
"Etnisen puhdistuksen tapaukset", joissa vieraaaksi katsottu väestö on heitetty ulos kodeistaan ja jopa ulos maasta. Esimerkit sisältävät Amerikan intiaanit, natsismin ja Etelä-Afrikan apartheidin uhrit, saksalaiset II maailmansodan jälkeen, muslimit Intiassa 1947, ja venäläiset Baltian valtioissa 1991.

En näe yhdenkään näistä kategorioista soveltuvan käsillä olevan tapaukseen. Kuten eräs kommentaattori sanoo haltuunottovallasta, se "pätee KAIKKIIN niihin kansalaisiin - riippumatta ihonväristä, kansallisuudesta tai uskontunnustuksesta - jotka asuvat tai omistavat jotain alueella jota aiotaan käyttää julkiseen kehittämiseen ... mitään sellaista ei ole tapahtumassa [Gazassa]. Sen sijaan VAIN JUUTALAISET asukkaat pakkosiirretään". Toinen lukija summaa:"Ei ole minkäänlaista periaatteellista yhtäläisyyttä sillä, mitä tarkoittaa 'haltuunottovalta' kehityksen ja hyödyn periaatteineen, ja silla mitä Sharon suunnittelee". Täsmälleen.

Mitä tulee japanilaisten internointiin, niin siinä oli kysymys kansalaisten väliaikaisesta uudelleenasuttamisesta, ei pysyvästä siirrosta tai heidän talojensa hävittämisestä. Siinäkään ei ole mitään Sharonin tekemisiin verrattavaa.

Etninen puhdistus on tuskin verrattavissa Gazan tilanteeseen, jo pelkästään siksi että hallitus ja poistetut kansalaiset ovat etnisesti samoja, mutta myos siksi että Israelin kansalaiset palautetaan maansa sisäosiin, eikä heitä karkoteta.

Kaksi muuta esitystä kannattaa huomata. Kenraali Charles de Gaulle, "joka oli valittu tunnuksen Ranskalainen Algeria alla, alkoi välittömästi valintansa jälkeen vetää pois ranskalaisia joukkoja, luoden siten perustan Algerian itsenäisyydelle". Tämä olisi hyvin läheinen enakkotapaus, jos de Gaulle olisi vaatinut Ranskan kansalaisia Algeriassa lähtemään, mutta hän ei tehnyt sitä. Itse asiassa Ranskan hallitus ei odottanut lähes miljoonan pied noirin (Algerian ranskalaiset) ja juutalaisen exodusta vain muutamassa kuukaudessa v. 1962:

Motto eurooppalaisissa ja juutalaisissa yhteisöissa oli "Matkalaukku tai ruumisarkku" ("La valise ou le cercueil"). Ranskan hallitus ei ollut ajatellut, etta sellainen määrä lähtisi. Enimmillään se oli olettanut että ehkä 200 000 tai 300 000 voisi valita varsinaiseen Ranskaan lähdön tilapäisesti. Siitä johtuen mitään ei ollut suunniteltu heidän paluutaan ajatellen, ja monien oli nukuttava kaduilla tai hylätyillä farmeilla saapuessaan emämaa Ranskaan.

De Gaulle antoi Ranskan kansalaisten Algeriassa päättää omasta tulevaisuudestaan, joko jäädä tai lähteä; tämä on sattumoisin politiikka, jota olen suositellut Israelin johdolle Gazan israelilaisia koskien.

Paras tarjottu analogia oli Africvillen lanaaminen Nova Scotiassa. Viranomaiset tasoittivat katerpillarilla v. 1965 tämän Kanadan vanhimman ja laajimman mustien asutuksen, mutta se tehtiin slummin puhdistamiseksi, ei uudelleen sijoittamisen vuoksi.

Tarkasteltuani näitä vastauksia haasteeseeni olen vahvistunut näkemyksessäni, että sille mitä Israelin viranomaiset ovat tekemässä kansalaisilleen Gazassa, ei ole historiallista esikuvaa.

Related Topics: Arab-Israel conflict & diplomacy, Israel receive the latest by email: subscribe to daniel pipes' free mailing list This text may be reposted or forwarded so long as it is presented as an integral whole with complete information provided about its author, date, place of publication, and original URL.